En muistanutkaan kuinka huono keilaaja olin. Luulen, että kovasti hikoavilla käsillä on jotain tekemistä pallojen lipsahtamiseen liian usein rännin puolelle. Pallotkin olivat jotenkin huonoja. Huolimatta ystävänpäivän rennosta tunnelmasta kaadot keilaradalla ja sen ulkopuolella jäivät yhteen onnenkantamoiseen radalla. Paikkoja sentään sain aikaiseksi muutaman. Se kaksikielisistä kaksimielisyyksistä...
Tunnelmakuva keilaradalta.
Ystävänpäivästä innostuneena pelimies Australiasta Travis oli hankkinut kukkasia, tulppaaneja tietenkin, kaikille seurueemme naispuolisille jäsenille. Ei jäyhä ja pihi suomalainen tuommoista tee. Pointsit kaverille ajallisesta ja rahallisesta uhrauksesta. Hän kertoi etsineensä kukkakauppaa toista tuntia.
Eikö olekin aivan nimensä ja kotimaansa oloinen kaveri tämä Travis Australiasta.
Luonnollisesti ilta jatkui kuppilan puolella livemusiikin ja juoman parissa. Kuulin huhuja, että joillakin ilta muuttui aamuksi lähes huomaamattomasti. Aamupäivällä porukan kömpiessä ulos koloistaan edellisen illan jäljet näkyivät useammankin opiskelijan kasvoilla, mutta erityisesti yhden. Hän oli saanut nenäänsä ja kasvoilleen vähän ylimääräistä väriä laskeuduttuaan pyörän selästä normaalista poikkeavalla tavalla. Väsynyt, mutta kunnossa mies kuitenkin oli ja kykeni lähtemään tunnille. Huom. kyseessä ei siis ole peitelty omakohtainen kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti