tiistai 19. helmikuuta 2008

Salille -tai sitten ei 19.2.2008

Sattui olemaan vapaapäivä ja ajattelin piipahtaa opiskelijoiden liikuntapalvelujen kuntosalilla, kuten kotomaassa joskus tein. Tiesin, että minulla pitää olla Sporttikortti käyttääkseni tiloja. Olin anonut passikuvan kera ja saanut sellaisen joskus edellisellä viikolla. Olin ilmeisesti ollut aavistuksen huolimaton käsialani kanssa, kun kortissa lukee Ukleonen. No tätä virhettä tuskin tapahtuisi maassa, jossa ymmärretään jotain suomenkielisistä nimistä.


Sporttikortin nimivirhe ja elämän tärkein esine hollantilaisesta näkökulmasta (kalenteri).

Katselin etukäteen, että päästäkseni salille minun tulisi suorittaa kahden tunnin Johdantosessio tilojen käytöstä. Menimme samoissa aikeissa olleen kaverin kanssa paikan päälle suorittamaan kyseistä pakollista velvoitetta. Aulan tiskiltä meidät käskettiin odottamaan toiseen tilaan. Puoli tuntia tyhjän päiten kökittyämme säntäsimme takaisin tiskille kysymään, missä vika, kun ketään ei näy opastamaan meitä. Tällöin selvisi, että Johdantosessiolle pitää ilmoittautua etukäteen ja että seuraavan kerran kyseinen tilaisuus järjestettäisiin vasta maaliskuun viides. Kovasti meinasi veri siinä vaiheessa kuumeta. Mitä helv-----? En siis pääse kolmeen viikkoon ollenkaan salille, vaikka minulla on Sporttikortti reilassa ja voin vakuuttaa osaavani käyttäytyä ja käyttää laitteita!

Ymmärrän, että pitää olla joku roti, kun tiloja saattaa käyttää 11 000 ihmistä. En silti voi käsittää, että pitää pyöritellä valtava määrä byrokratiaa ennen kuin käyttää palvelua, johon minulla on oikeus. Muutenkin hollantilaiset ovat vähän turhan kiinnostuneita papereistaan. Tämä paikka osaa kyllä tuhota luovan ajankäytön. Jos et mielellään suunnittele tekemisiäsi ja ajankäyttöäsi useita päiviä ja viikkoja etukäteen, kannattaa valita joku toinen maa asua. Täällä nimittäin kaikkeen pitää ilmoittautua ennakkoon joskus jopa useita viikkoja ennen H-hetkeä. Vaikken itsekään ole mikään eteläeurooppalainen huomenna, huomenna, mitä väliä-mies, en silti osaa oikein arvostaa tätä totaalista spontaaniuden puutetta.

Ilmeisesti minun on turha haaveilla siitä, että voisin kokeilla maahockeytä vain kerran miettimättä sen tarkemmin, milloin. Todennäköisesti joutuisin ilmoittautumaan johonkin kyseisen puljun järjestämään ryhmään koko kevääksi. Se voisi olla vähän liikaa. Kyseessä on sentään maahockey, ei joku minua aidosti kiinnostava laji.

Tällainen purkaus tällä kertaa. Toivottavasti näitä ei ole tulossa liikaa jatkossa.

Ei kommentteja: