Dropout school 25.2.2008

Tänään pääsin vierailemaan koulupudokkaille tarkoitetussa koulussa, Dropout schoolissa.
Dropout school on paikka, jossa normaalin koulujärjestelmän kanssa huonosti toimeen tulevat oppilaat saavat eväitä elämään. Jollain tavalla järjestelmä muistuttaa kotimaista kymppiluokkaa, mutta täysin samasta ei ole kysymys. Oppilaat ovat itse vastuussa omasta paikalla olostaan ja opiskelustaan ylipäätään. Useimmilla näistä aikuisuuden kynnyksellä olevista nuorista tavoitteena on saada todistus ulos 2-3 vuodessa.

Vierailullamme saimme kuulla vähän historiallista taustaa. Kyseisen Dropout-koulun perustivat 25 vuotta sitten silloiset punk-ihmiset lapsille, jotka eivät sopeutuneet tavalliseen koulujärjestelmään. Hyvä, että punkkareillakin on ollut sen verran paljon ymmärrystä, että nuoret todella tarvitsevat koulutusta. Tietysti voi ajatella, että oman koulun perustaminen on yksi voimakkaimpia tapoja vastustaa hallintoa.

Kouluun saapuessa huomaa, että oppilasjoukko koostuu osin maahanmuuttajataustaisista oppilaista, osin kovasti lävistetyistä pitkätukista. Kaikkine oppilaspiirrustuksineen ja tageineen paikka muistuttaa paljon enemmän nuorisotaloa kuin koulua. Luulen kuitenkin oppilaiden viihtyvän tällaisessa paikassa paremmin ja sopeutuvan vapaampaan ilmapiiriin paremmin kuin kliinisessä koulumiljöössä. Eikä opetusta todellakaan järjestetä 25 oppilaan megaistunnoissa.

Seurasin yhtä "yhteiskuntaopin" tuntia. Pitkätukkainen parrakas opettaja (mielikuva hipistä osuu hyvin kohdalleen) opetti kahta oppilasta massamediasta ja yhteiskunnasta keskustelemalla ja poimimalla esimerkkejä parin nykyisin Hollannissa näkyviän TV-kanavan historiasta. Tämä siis sen filtterin takaa tulkittuna, että tunti oli hollanniksi ja minulla on takana kymmenkunta oppituntia hollannin kielessä. Aika hyvin pystyy puhetta jo ymmärtämään ruotsin kielen taidollakin. Silti olen hivenen yllättynyt siitä, kuinka paljon ymmärsin opettajan puheesta. Hän ilmeisesti osasi todella hyvin puhua käsillään ja toisaalta langsamer praten (puhua hitaammin).

Koska oma kymppiluokka jäi käymättä, eikä luokanopettajankoulutuksessa puhuta paljoakaan yläkoulun jälkeisistä asioista, oli oikein tarpeellista ja mielenkiintoista tutustua metodeiltaan vähän vapaampaan lähestymistapaan opettaa asioita. On myös yritettävä nähdä se tie, kuinka palvella paremmin tätä joukkoa jo varsinaisen järjestelmän puitteissa, koska meillä ei ole mielestäni ole tarjolla vaihtoehtoisia systeemejä täyttämään koulumotivaation puutteesta kärsivien tarpeita.

Tällä kertaa innostuin kertomaan vähän kasvatustieteellisiä jorinoita, mutta lupaan, että kirjoitan tässä lähitulevaisuudessa Night out in Nijmegen-kekkereistä...