Pyörällä Saksaan 12.2.2008

Opiskelupäivä ehti jo loppua ennen yhtätoista, mikä jätti meille paljon aikaa tehdä jotain muuta kuin istua sisällä. Olin aiemmin tutkinut karttoja ja, koska en voi omassa kämpässäni tulostaa, oli pakko vähän piirrelläkin. Reitti oli selvänä lähimpään kylään Saksan ja kun selkeämpää ja upeampaa säätä saattaa täällä joutua odottelemaan, oli selkeä päätös tehdä tänään pyöräretki Saksaan.

Kuka hullu miettii uljaan viidenkympin kirpputoripyörän päällä, että pyöräytetäänpäs pikku lenkki 30 km Saksaan ja takaisin? Etukäteen ajatus saattaa hirvittää. Mutta, kun sitä jostakin innostuu se on kertakaikkiaan toteutettava, ettei jää vaivaamaan. Kokeilunhaluista ja kokemushakuista ihmistä harmittaa enemmän ne asiat, jotka jäivät kokeilematta kuin ne takaiskut, joita kuitenkin silloin tällöin tulee. Halusin, että olisi jotain kertomista jälkeenpäin. Kuka voi kehuskella pyöräilleensä Saksaan. Eihän lähtöpisteellä ole niin väliä, eihän?

Matka alkoi kuin jokainen matka keskustaan kaupungin tasamaan epätasaisilla laattaväylillä. Laattojen vaihduttua toisenlaiseen pinnoitteeseen alkoi reitillä olla myös ylämäkiä, jotka todella mittasivat pyörien kuntoa. Osoitus siitä saatiin alle 5 kilometrin taivaltamisen jälkeen, kun mukaani houkutteleman Simonin pyöränketju petti.

Ketju poikki. P-Irlannin Simon vasemmalla ja Aussi Terry oikealla

Kiitos oman Leathermanilla varustautumiseni ja Terryn mekaanikon taitojen Simon saatin vielä matkaan mukaan. Onnistuneesta korjausoperaatiosta huolimatta puseroon hiipi ajatus, että reittiä on vielä jäljellä paljon ja vähän vielä lisää, muita ongelmia voisi olla tulossa myös omaan pyörään.

Poistuminen kaupunkialueelta toi tietenkin nenään rehellisen lannan hajun, joka vaihteli välillä lehmänlannanhajusta, hevoseen ja välillä jopa villikalkkunoihin. Matkalla ohitimme Afrikkamuseon. Olen kuullut paikasta. Tätä katsomaan palaan vielä ja siitä kuulette sitten.

Määränpääksi olimme etukäteen asettaneet Kranenburgin kylän Saksan puolella. Kuin tätä "kurjenlinnaa" ennustaakseen ohi mukavasti palauttavaa alamäkeä laskiessa silmiin osui yksinäinen kurki lammella. Aika hieno tunne oli nähdä Kranenburgin kyltti. Täytyihän sitä kuva ottaa.

Bloggari itse kyltin äärellä.

Kylään päästyämme näimme heti korkean kirkon. Sitä pällisteltiin tovi ja sitten talutimme pyörät kylän ainoalle "ostoskadulle". Pysähdyimme jäätelökahvilassa heittämässä huiviin irtotötteröt 60 snt/kpl- Ei paha hinta! Syömäpuolella oli tietysti kokeiltava bratwurstia ja fleishrollea. Myös saksalaisia oluita pöydässä nähtiin.

Menomatkalla emme huomanneet missä vaiheessa ylitimme rajan, mutta paluumatkalla napsimme kuvat Schengen-Euroopan vartioimattomalla sisäaluerajalla.

Rajamailla.
Paluumatkalla tulimme toista reittiä takaisin. Yhdessä kohtaa piirtelemieni karttojen ja Nijmegenin kaupunkikartan välissä oli pieni kapea pimeä vyöhyke, joka vaati vähän pysähtymistä ja pähkäilyä. Siitäkin selvittiin ja ja kotiin pyöräiltiin upeaa auringonlaskua seuraten. Lopulta kämpällä olimme, kuten suunniteltua, vähän ennen pimeyden verkkaista laskeutumista kaupungin ylle. Ei tällaista koe kotisohvalla istumalla ja kalsarikännejä kiskomalla- Mahtavaa!