Sisään päästyä tunnelma muuttui. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ottivat minut ja turkkilaisen kaverini Serhatin oikein mukavasti vastaan. Hollannin opettajatilanne ja koulutus on suomalaista vieläkin naisvaltaisempaa. Sen huomasi opettajanhuoneessa, sillä koulun paristakymmenestä opettajasta vain kaksi on miehiä. Ja kuinkas muutenkaan miehet opettavat koulun vanhimpia oppilaita ja ovat ne opettajat, joiden luokissa me kaksi miespuolista opiskelijaa tulemme pääasiassa työskentelemään.
Kaiken kaikkiaan opetusharjoittelussani piilee se ongelma, että luokan normaali opetus on hollanniksi. 9-12 vuotiaista koostuvan ryhmän nuorimmat eivät ymmärrä vielä paljon mitään englannin kielestä enkä minä tarpeeksi hollannista auttaakseni heitä haluamallani tavalla. Kielimuuri on siis varsin huomattava. Onneksi Jena-Planin ideologiaan keskeisesti sisältyvä ajatus vanhempien oppilaiden tuesta nuoremmille auttaa myös minua, sillä vanhemmille oppilaille on luontaista ryhtyä tulkkaamaan englantiani vähemmän edistyneille oppilaille.
Ihmettelyn aiheita Jena-Plan-koulussa riittää. Luokan istumajärjestystä ja -muotoa vaihdettiin ainakin kolme kertaa päivän aikana. Oppilaiden omatoimisuus on poikkeuksellista suomalaiseen verrattuna. Lisäksi päivän päätteeksi totesin, etten ole koskaan nähnyt niin paljon vanhempia hakemassa lapsiaan koulusta kuin tänä tavallisena tiistaina Jena-Plan-koulussa. Aika paljon jäi ajatuksia päähän pyörimään ja myöhemmin raportoitavaksi kotimaahan niin erilainen on tämä oppimisympäristö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti