Hollantilaista ruokakulttuuria 29.1.2008

Tänään meille oli järjestetty kaupungin esittelykierros kävellen. Täällä on nähtävillä sekä vuosisataista historiaa ja uusinta uutta samassa paketissa. Löytyypä täältä jopa tällä vuosituhannella pykättyjä rakennuksia aivan viime vuosituhannen puolivälissä rakennettujen vierestä. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, se että eräs Nijmegenin silloista on kuulemma eräs keskeisistä tapahtumapaikoista elokuvassa "A bridge too far".


Tänään pääsimme yhdessä vaihtaripoppoon kanssa kokkailemaan Hollantilaisia ruokalajeja. Osa tuntui suomalaisittain varsin tutuilta (esim. keitettyjä perunoita/muussia), Osaa tehdessä ja huippukohtana maistellessa sai yllättyä positiivisesti. Yksi positiivisimmista elämyksistä oli maistaa eräänlaista pekoniin kääräistyä lihapullaa. Muutenkin yhdessä opetuskeittiössä puuhaaminen oli varsin miellyttävä tapa tutustua uusiin kansainvälisiin kavereihin.



Kansainvälistä meininkiä keittiössä hollantilaisen ruoan parissa.
Maistelimme myös erilaisia lounastuotteita, joita paikalliset käyttävät. Tässä vaiheessa alkaa olla valjennut, että monet syövät täällä vain varsin kevyen lounaan, johon kuuluu kenties leipää ja lisukkeita. Mutta tämä on kuitenkin yleistys, joita ei oikeastaan tästä maasta tai sen ihmisistä tulisi tehdä ollenkaan, koska täällä on ihmisiä niin moneen junaan ( että heitä riittää vielä pyöräilemäänkin?!?)

Hoet heet jy? Ik heet Tomi... 28.1.2008

Kuten otsikosta voi päätellä osallistuin tänään ensimmäiselle Hollannin kielen tunnilleni. Tuosta se sitten lähtee. Jaan lukijoille myös muut tämän omituisen kurkkukielen ensimmäisen tunnin alkeet. "Waar kom jy vandaan? - Ik kom uit Finland. " Tai jotain sinne päin.

"Wat studeer jy? -Ik studeer vor Leehrer. Jälleen tai jotain sinne päin. "Hoe spel jouw naam? -'Tee-ou-em-ii Yy-kaa-kaa-ou-en-ei-en." Etunimeä me harjoittelimme, mutta laitoin tähän myös miten sukunimeni menisi kirjain kirjaimelta Hollanniksi. Onneksi ei ole g:tä (g=grhei kurkkuääni).


Vaikuttaa siltä, että ruotsalaiset kurssitoverit voivat oppia hyvin helposti Hollantia. Ehkä meillä suomalaisillakin on jonkin verran hyötyä samantyyppisestä peruskieliopista,ruotsin taidoista tai saksan edes minimaalisesta osaamisesta. Etenkin italialaisilla tuntui olevan hyvin suuria vaikeuksia päästä jyvälle joidenkin äänteiden muodostamisesta.


Meillä oli myös jonkinlainen tervetulotilaisuus, jossa maisteltiin jotain paikallisia naposteltava-osaston erikoisuuksia. Hollantilainen erikoisuus on jonkinlaiset leivitetyt lihasoosit. Liha on niissä ilmeisesti hyvin pienessä osassa, mutta maku muuten ihan kohdallaan. Samalla tavalla oli leivitetty voitaikinan sisälle piilotettua juustoa. Lähestulkoon pelkkää rasvaa siis. Jo nyt on pystynyt huomaamaan, että juustoa ja juustoja ei tästä maasta puutu. Tietää sitä että kalsiumarvot pysyvät hyvin yllä, mutta ruokavalio saa pikavauhtia keskikehon leveysasteet uusille mitoille.

Tässä meikäläinen popsii sinapissa dipattua juustoherkkua. Vieressä Folke Ruotsista.

Toisenlainen ruokakokeilu tälle päivälle osui sitten myöhemmälle illalle. Eräs turkkilainen keittiökämppis oli valmistanut jotain turkkilaista keittoa ja tarjosi sitä maistettavaksi. Kokemuksia hakemassahan täällä ollaan ja tartuin hetkeen tai ehkä paremmin lusikkaan. Ei ollut millään muotoa pettymys, vain hivenen suolaista meikäläisen makuun.

Asunto Vossenveldissä 27.1.2008

Majailen Vossenveldin opiskelija-asuntolassa. Suihku kuuluu huoneen varustukseen, mutta jaan keittiön ja WC:n seitsemän muun opiskelijan kanssa. Vuokraisäntäni on mukava muslimimies, joka on luonnollisesti tarkka siitä, että alkoholia juodaan vain alkoholille pyhitetyistä laseista. Hän sattuu asumaan samassa kerroksessa kanssani ja siis jakaa keittiön. Muut kerroksen asukit ovatkin yllätyksekseni paikallisia, eivät vaihtareita. Olin heti suosiossa, kun osasin moittia G.W. Bushia oikeaan aikaan.

Opiskelija-asuntokompleksi muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon Kortepohjan vastaavia. Tämä paikka sijaitsee yhden Rein-joen loppupään sivuhaaroista Maas-Waal-kanavan läheisyydessä. Oikeastaan vain muutaman kymmenen metrin päässä kanavasta.

Taustalla näkyvä korkea talo on asuinpaikkani. Edessä oleva röttelö on soutuseuran talo.

Suomalaisittain tuntuu uskomattomalta, että täällä porukka harjoittelee soutua ulkona kanavalla. Täällä nimittäin tuulee välillä lujaakin ja tässä vaiheessa vuotta vielä usein tosi kylmästikin. Oli aika metka näky, kun näin yhden soutujoukkueen vetävän treenejään ja heidän valmentajansa pyöräilevän rinnalla huutaen megafoniin ohjeita.

Ensimmäinen aamu 26.1.2008

Enpä tullut huomanneeksi säätää termostaattia ennen nukkumaan menoa. Oli siis ky-ly-mä. Tunnin aikaero Suomeen ajoi minut lopullisesti hereille aikaisemmin kuin viikonloppuna olisi tarvis. Haukattuani vähän aamiaista lähdin vähän kävelemään ja tutustumaan kaupunkiin.

Kaupungin keskusta on sen verran kaukana, etten edes lähtenyt tavoittelemaan sitä. Se saisi vielä odottaa. Kävellessäni huomasin pikkuhiljaa, että vain äärimmäisen harvoin joku tulee kävellen vastaan. Muutama koiranulkoiluttaja ja lenkkeilijä.

Pyöräily on täällä erittäin suosittua ja kätevää. Voisi jopa sanoa, että täällä on ajateltu enemmän pyöräilyn kannalta kuin jalankulkijan. Esimerkiksi pyöräilijöille on omat liikennevalot ja jalankulkijoille omansa. Pyöräilijöiden kaistat ovat myös paremmassa kunnossa kuin kävelijöille tarkoitetut.



Kyltti kertoo olennaisen: Jalkakäytävä on huonossa kunnossa.

Täytyy tässä itsekin ryhtyä pyöräilemään heti, kun saa hankittua käytetyn, edullisen kulkupelin Täällä sanottiin heti ensimmäisenä, että kannattaa hankkia pyörä. Tosin heti seuraavassa lauseessa todettiin, että pyörään on syytä hankkia kunnollinen lukko tai jopa pari, sillä pyöriä myös varastetaan suomalaisesta näkökulmasta luvattoman paljon. Eli pyörä voi olla hankkijansa, mutta ei suinkaan hänen käytössään silloin, kun hän sitä saattaisi tarvita.

Alankomaiden maaperällä 25.1.2008

Lentokoneesta käsin maa näyttää kovin keinotekoiselle. Joet ja tiet ovat lähestulkoon viivasuoria. Syykin siihen selviää ensimmäisten päivien aikana. Ne osat maasta, joiden yli lennetään Suomesta päin, ovat meren alta esiin kuivatettua maata. ja sen jälkeen ihmisen haluamikseen muokkaamia. Tein yläilmoista käsin myös säähän ja ilmastoon liittyvän havainnon, että maa muistuttaa vihreän eri sävyistä koottua tilkkutäkkiä. Nurmi tosiaan vihertää lähes kuin kesällä.

Junat ovat ajallaan ja Amsterdamista puolen tunnin välein lähtevä juna kiitää Nijmegeniin reilussa puolessatoista tunnissa. Opiskelija-alennukseton lippukin on suomalaista saman matkan lippua halvempi. on Se iankaikkinen myytti Hollannista tuulimyllyjen maana joutaa romukoppaan. Matkalla näen tasan kaksi tuulimyllyä. Sen sijaan havaitsen yli kymmenen jalkapallokenttää. Ohikiitävillä laitumilla on paljon lampaita. Miksei kukaan puhu niistä mitään missään?

Ehdin vielä majoittumisen jälkeen piipahtamaan ruokakaupassa. Onneksi en kärsi pahoista allergioista, sillä suurin osa tuotemerkeistä on täysin tuntemattomia ja paljon jää arvailun varaan Hollannin kielitaidon puuttuessa. Kassallakin huuli vetää pyöreäksi, kun yritän maksaa ostokseni Visalla. Lopulta asiat hoituivat ja minulla on pikaista mikromössöä mukanani, vaikken eleiden ulkopuolelta mitään kassahenkilön puheesta ymmärräkään.