Afrikka-museossa 20.2.2008

Ihastelin Afrikka-museon ulkotiloja etäältä jo Saksan reissulla paikan ohi pyöräillessä. Tuolloin ei ollut aikaa tutustua paikkaan lähemmin. Tällä kertaa kerroksemme käytävän vahaus tarjosi pätevän syyn kadota toviksi Afrikan ihmeelliseen maailmaan. Tuskin Afrikka tässä mittakaavassa tätä pohjoisemmaksi koskaan tulee. Herää silti kysymys, mitä nämä kaikki alkuperältään afrikkalaiset esineet ja taideaarteet tekevät Saksan ja Hollannin rajamaastossa. Kyse lienee samanlaisesta ilmiöstä kuin British museumin maailman laajimmat kokoelmat Egyptitavaraa eli ryöstöstä ja riistosta.

Afrikan taide tosiaan tarjoaa hyvän kuvan siitä, että ihmiset tekevät taidetta ja kulttuuria kaikella mahdollisella. Aiheet haetaan tietenkin siitä ympäristöstä, jossa eletään Vaikka Afrikka on hyvin moninainen, museosta löytyy Afrikan eri osien osastoilta samanlaisia kuvia törrötissisestä naishahmosta imettämässä lasta. Välillä täytyy pysähtyä ihailemaan mestarien käden jälkeä, välillä joutuu toki miettimään, millä ansioilla joku työ on päätynyt museoon.

Valitettavasti museon sisätiloissa valokuvaaminen oli, kuten niin tyypillistä, kielletty. Siksi en saanut kuvaa teoksesta joka puhutteli minua eniten. Kyseessä oli kolmiuloitteinen sarjakuva, jonka aiheena oli miehen muuttuminen piruksi myytyään sielunsa tälle. Kaikessa karuudessaan ajatuksia herättävä teos. Sisäkuvien sijaan napsin pari otosta ulkoalueelta, jossa kuvaaminen oli sentään sallittu.

Kivinen pikkumies

Varsinaisten museon sisätilojen edustalle on viritelty pystyyn erilaisia Afrikan eri osien jäljitelmäkyliä. Onneksi niitä ei sentään ole pistetty pystyyn lehmänlannalla, kuten alkuperäisiä. Kuvan rakennus on jonkun alueen malliin tehty "kaupungintalo".