19-21.4.2008 Luxembourgin reissu

Olin hommannut interrailpassin, joka käsittäisi Benelux-maat. Päätin sen turvin lähteä taittamaan matkaa Luxemburgin juonikkaasti nimettyyn pääkaupunkiin Luxemburgiin. Matka kulkee luonnollisesti Hollannin eteläisen "saarekkeen Maastrichtin läpi. Sopivaa junaa odotellessa kiertelin kaupungilla ja nappasin vähän välipalaa. Ei ehkä kaikkein terveellisin lounas, mutta piti nälkää loitolla edes hetken verran.

Pitkään tasaisella maalla asuttua Belgian puolella alkaneet mäennyppylät muistuttivat jo varsin erehdyttävästi vuoria. Ja kamera vaan räpsyi. Eihän niistä kuvista lopulta paljoakaan ihasteltavaa jäänyt, kun junan ikkunasta jotakin yritti napata. Jossain vaiheessa Belgiassa flaaminkieliset kuulutukset vaihtuivat ranskankielisiin. Minä tipahdin siinä vaiheessa kärryiltä. Onneksi pysäkit olivat suhteellisen hyvin mielessä ja riittävän isoja, että niitä ei voinut ohittaa huomaamatta.

Ensinäkymät Luxemburgista vaikuttivat aika jyhkeiltä. Isoja muureja, upeita siltoja vuoria ja laaksoa.

Luxemburgissa tai reissulla ylipäätään söin erilaisia etnisiä keittiöitä maistellen. Huonoimman jälkimaun jätti italialaisravintola. Paikassa oli yllin kyllin tilaa, mutta henkilökunta halusi minun istuvan juuri tiettyyn pöytään. Tilasin pizzan. Kesti tuskastuttavan pitkät kolme varttia saada tämä vaivainen lätty eteeni. Olivat vielä pirulaiset polttaneet pizzan pohjaan. Mietin mitä olisin saavuttanut valittamalla, enpä juuri mitään eikä nälkänikään olisi poistunut ja kieliongelmakin olisi varmasti tullut eteen ongelmaa isontamaan. Ei tainneet pitää minun yhden miehen pöytäkuntaani minään, kun laskunkin saapuminen kesti ja kesti.

Seuraavana päivänä testasin kiinalaista keittiötä ja kokemukset olivat aivan toisenlaiset. Ruoka oli mainiota ja palvelu persoonallista, englanniksi ja vieläpä kaiken päälle ripeätäkin. Päätin palkita paikkaa syömällä vielä jälkiruuankin, jäätelöannoksen joillakin hedelmillä, joita en ole aiemmin nähnyt saati maistanut.

Parhain ruokakokemus tällä retkellä osui turkkilaistaustaiseen ties minkä maalaisen valmistamaan herkkuun. Liegen aseman kulmilla nököttää kebabhouse, josta sain uskomattoman herkullisen pitakebabin. Tai oikeastaan ei ole kyse edes pienestä pitaleivästä vaan kunnon patongista tuttuine täytteineen. Ehkä hyvään mielialaan vaikutti erityisesti herkun edellisiin verrattuna minimaalinen hinta.

Luxemburgissa oli pieni kauppaliike, jonka omistaja oli ilmeisesti niin läpen kyllästynyt näpistelyyn että kyttäsi toimintaani kaiken aikaa. Itsepalvelukioskeihin ja putiikkeihin tottuneena olin vähän hämmentynyt siitä, etten saanut vapaasti ottaa edes limutölkkiä jääkaapista viedäkseni sen kassalle maksettavakseni. Seurasin liikkeessä myös samaan liittyvää kovin valitettavaa episodia. Liikkeessä asioi tummaihoinen pariskunta. He näyttivät varsin maksukykyisiltä muotilaukkuineen ja kenkineen. Myyjä keksi jostain syystä, että ei tee kauppaa näiden ihmisten kanssa. En tarkemmin tiedä, mistä myyjä kimpaantui, mutta jotain kauppakulttuurin eroja kai oli kyseessä. Huvittavinta oli kuulla, että parivaljakko paljastui lopulta ruotsalaiseksi naisen ryhdyttyä kiroamaan kauppiasta apureineen "Jävla rasister!"

Luxemburgissa voi aistia kaupungin historiaa hyvin kouriintuntuvasti. Mielikuvitus ryhtyy toden teolla laukkaamaan, kun tutustuu vallien sisälle kaivettuihin luolastoihin.

Keskiajalla kovasti taisteltu kaupunki ei saa näistä tykeistä enää minkäänlaista turvaa.

17.4.2008 Tuhannen ja yhden yön tarinoita

Odotin innolla teemajuhlia, kun olin mielestäni saanut niin loistavan idean pukeutua lampun hengeksi Aladdinin tarinan innoittamana. Se tarkoitti sinisen värin etsimistä paikallisesta karnevaalikaupasta. Löytyi ja pysyi budjetissa. Sain innoituksen eräästä maalauksesta koulun pubin ikkunassa.

Tuttu lampun henki ja vähän oudompi kaveri tuuraamassa

Liikkeelle lähtiessä minua huvitti kovasti ajatus itsestäni pyöräilemässä kokonaan sinisenä läpi kaupungin. Ihmiset varmaan ensin säikähtivät arabivaatteisiin sonnustautuneita kavereitani muslimien ollessa isosti tapetilla, mutta huvittunut helpotus valtasi heidät, kun parin "Jasserin" seurassa oli kokonaan sininen hahmo, joka vihjasi siihen suuntaan, ettei kyseessä olekaan Allahu Akbar-huuto ja ikuinen Jihad tai mikään TV:stä tuttu kauhistus.

Terrystä tulee yhden huivin laiton jälkeen mieleen joko Ali Baba tai Sindbad Merenkävijä. Päättäkää itse.

Olen varmaan jossain vaiheessa jo ihmetellyt, kuinka oppilaitoksessa on oma pubi. Myös opettajamme olivat täysillä mukana joko osallistuen tai järjestelypuolella. Hämmentävää, mutta uskomattoman hienoa. Vaikka väittivät, että bileet olivat jotakuinkin vähäväkisimmät teemabileet, ei se ainakaan omaa fiilistäni laskenut mihinkään.

Kasia Puolasta ja Katrijn Belgiasta tuhannen ja yhden yön tunnelmissa.

Yllättävän moni kysyi ilmeisesti omaa heikkoa tietämystään peilaten, että miksi olen sininen. Ehkä tällainen party voi myös sivistää ihmisiä. Olihan se otettava samaan kuvaan Aladdin ja Jasmin.

Aladdin, Jasmin ja Lampun henki.

Illan kääntyessä aamuun ja porukan pikkuhiljaa vähetessä piti ruveta itsekin harkitsemaan nukkumaan siirtymistä. Seuraavana päivänä oli sentään odotettavissa suomalaisluennoitsijan tunti heti aamusta. Sinne meitä selvisi vain viisi.

Tässä paluumatkalla aito muslimi vuokraisäntäni Mark arabivaatteissa.

16.4.2008 Kokkailua

Olin päättänyt tarjota ruokaelämyksen italialaisille ja espanjalaisille, jotka olivat aiemmin esitelleet omia herkkujaan. Jonkin aikaa mietin, mikä olisi suomalaista, mutta valmistettavissa paikallisesta ruokakaupasta saatavista aineksista. Ruoan piti myös olla riittävän halpaa valmistaa 7-8 hengelle. Oli jotenkin hankala miettiä ateriaa, joka olisi suomalaista perinneruokaa, mutta ei tarvitsisi pohjoisen erityisolosuhteissa kasvaneita raaka-aineita. Kun monet ruoat ovat varmasti keksitty jossain muualla, mikäli raaka-aineita vain on saatavilla.

Päädyin lihakeittoon. Osoittautui ihan hyväksi valinnaksi, kun valmistaminenkin onnistui. En ole varmaan koskaan kokannut niin paljon mitään ruokaa kerralla.

Kuvassa näkyy belgialaisen Jannen tapa maustaa perinteistä lihakeittoa ketsupilla. Mielestäni omituinen temppu, mutta jos paransi hänen makuelämystään, niin halunnut ainakaan estää häntä nauttimasta keitostani.

Lihakeitto osoittautui luonnollisesti varsin yleiseksi eri maissa, tosin aina vähän eri tavalla valmistettuna. Siitä huolimatta minun versioni oli muiden mielestä oikein hyvää. Ja se tieto riitti minulle oikein hyvin.

PP-museo ja pyöräretki 12.4.2008

Kukapa kaipaisi pyörää, joka kulkee erikoisvalmisteisilla kiskoilla.

Jossain vaiheessa ajankohtainen blogi muuttui muistelmiksi...

Paikallinen opiskelijakomissio järjesti meille vierailun polkupyörämuseoon ja pienen pyöräretken lähimaaseudulle. Kuten tavallista tapahtuma ei päässyt alkamaan ajallaan kun joitakuita taas odoteltiin. Belgialaiset jäivät kotiin vääntämään tehtäviään valmiiksi. Vähän liian vakavaa meininkiä minun mielestäni. Joukkiomme oli tälle retkelle supistunut muutamaan isäntäopiskelijaan ja kouralliseen vaihtareita. Porukan vähyys vähän harmittaa järjestävän tahon puolesta.

Tämä on oikeampi kuva ensimmäisistä polkupyöristä, ei suinkaan se hassu iso pyörä pikku pyörä-viritys.

Museossa oli mukava katsella ja naureskella aikaisemmille pyörämalleille. Tosin osa oli erittäinkin kekseliäitä edistysaskeleita kohti nykymallista velosipedia. Suurin osa kertoi kuitenkin huvittavaa historiaa lukuisista harha-askelista, jotka olisivat unohtuneet ilman tällaisen museon olemassaoloa.

Tässä yksilössä on kaksi vaihdetta. Toisessa poljetaan isoa pyörää ja toisessa pienempää toiseen suuntaan.

Pitihän se klassikkokin saada mukaan. Pikkuisen sitäkin muutettu.

Polkupyörämuseossa joukkoomme liittyi valokuvaaja-journalisti, joka sanoi tekevänsä jutun yliopistolehteen. Tämä toimittaja sattui istumaan lähimpänä minua, joten päädyin syöttämään hänelle ison osan hänen taustatiedoistaan.

Vaikka lähtiessä oli pientä huolta epävakaisesta kelistä, ei retken aikana tarvinnut kelistä valittaa. Aurinko paistoi, mutta ei suinkaan ollut liian kuumaa, täydellistä siis.

Hyvässä säässä pyöräilystä nauttivat kanssani vasemmalt Serhat, Timi ja Simon. Takana polkee Valeska.

Ilmainen illallinen 11.4.2008

Kerroksessani asuvat unkarilaistytöt olivat osallistuneet opiskelujensa puitteissa johonkin konferenssiin. Olin heidän tukenaan, kun he suunnittelivat posteriesitystä omasta kurssistaan Hollannissa. Heillä oli teknisiä ja aikataulullisia ongelmia ehkä eniten johtuen heidän olemattomilla organisointitaidoillaan varustetusta kurssinvetäjästä. Lopulta pitkän tuskailun ja lukuisten vaihtoehtojen testauksen jälkeen he lopulta saivat posterinsa valmiiksi. He voittivat posterillaan jonkinlaisen kilpailun.

Joka tapauksessa heidät oli kutsuttu kyseisen konferenssin päätöstilaisuuteen. Minä ehdin hetken miettiä, mitä laittaisin itselleni illalliseksi, kun toinen heistä ilmoitti, että heillä olisi ylimääräinen kutsu konferenssin päätösillalliselle. Olin ilmeisen luonteva valinta, kun olin heidän tuskailuaan työn parissa jaksanut kuunnella. Tarjolla oli siis vaivannäköä tai vaihtoehtoisesti ilmainen buffet-pöytä muutamalla ilmaisella juomalla... hmm... Ei näitä tilaisuuksia liian usein eteen tule, vaikka vähän epäilytti liittyä ilman varsinaista oikeutusta seurueeseen, josta tunsin vain nämä kaksi ihmistä.

Ruoka oli kuitenkin erittäin maukasta ja tilaisuus oli erittäin rentohenkinen, mutta meikäläiselle normaalia hulppeampi.

Timi ja Tomi ilmaisella illallisella kameran takana toinen Timi

Kansainvälisen konferenssin isoimman yllätyksen koin, kun eräs tyttö aloitti aivan puskista sanoen "Sinä varmaan ymmärrät minua? Olin ilahtunut saadessani puhua suomea. Minulla oli omat epäilykseni, että olin nähnyt kyseisen flikan joskus aikaisemmin, mutta en vain voinut uskoa riittävästi testatakseni teoriaani. Hän kuitenkin tunnisti minut. En tiedä, että onko se imartelevaa vai ei, että minut voi tunnistaa samaksi jannuksi näinkin pitkän ajan jälkeen. Kävi ilmi, että olin joskus ollut samalla ylä-asteella hänen kanssaan. Maailman täytyy olla todella pieni!

Konferenssin päätöstilaisuus eteni luonnollisesti tanssilattialle liveorkesterin veivatessa parhaimpiaan. Iltani sai siis varsin odottamattoman käänteen, joka osoittautui oikein mukavaksi jutuksi.

Timi & Timi tanssilattialla tehokkaan kameran takana Tomi.

Kipeänä 8-9.4.2008

Keskellä yötä nukuin ensinnäkin huonosti ja kärsin mahakivuista. Sain kuitenkin unen päästä kiinni, mutta heräsin siihen että ruoka pyrki ylöspäin. Ehdin kuitenkin suihkuhuoneen lavuaarille. Ison O:n jälkeen olo helpotti hieman ja kykenin nukkumaan kutakuinkin normaalisti. Piti vain laittaa lappu omaan ovenkahvaan harjoittelukollegalle, etten kykene aamulla lähtemään harjoittelukoululle.

Olin mitä ilmeisimmin saanut jonkin vatsapöpön. Luulen, että edellisenä iltana pastakastikkeeseen laittamissani kasviksissa oli jotain pielessä. Päivä meni sitten ruokahaluttomana koettaen juoda nestettä ja napsien jos vain jotain uppoaisi. Olo oli vielä melko huono, koska taudinaiheuttaja vellosi villinä sisuskaluissani. Olisi varmaan helpottanut, jos olisin päässyt eroon kaikesta mahansisällöstä jo yöllä. Lopulta seuraavan päivän kääntyessä illan puolelle olo oli jo jonkin verran parempi, mutta ruoansulatus ei vielä pelannut kovin hyvää joukkuepeliä.

Parin päivän jälkeen olotila oli normalisoitunut, mutta ikuiseksi arvoitukseksi jää, mikä oireeni aiheutti.

Muslimikouluvierailu 7.4.2008

Meille oli jälleen järjestetty vierailu mielenkiintoiseen koulukohteeseen, muslimikouluun. Muslimikoulu sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä majapaikastamme. Minulla oli jonkinlaisia ennakkoluuloja aina asekoulutusleirikuvista muodostuneista mielikuvista 5 kertaa päivässä rukoileviin hihhuleihin. No totta puhuen ennakkoluuloni olivat kaikonneet mukavan muslimiasuntovastaavan kanssa puhuessa. Tarkemmin ajatellen osasin suhtautua muslimeihin varsin luontevasti jo entuudestaan, kunhan vain väritän vähän tarinaa. Ajattelin kuitenkin näkeväni jotain omista koulukokemuksista poikkeavaa.

Totuus on kuitenkin tällä kertaa paljon arkisempi ja tylsempi. Muslimikoulu on ulkoisesti ja sisäisesti hyvin samanoloinen paikka kuin suomalainen peruskoulu. Rehtorin sanoja kuunnellessa löytyy jopa 100% vastaavuuksia Suomen opetussuunnitelmaan. Koulun seinillä on samanlaisia julisteita kuin Suomessa, erotuksena vain on korostaa muslimiutta. Vasemmalla kiusaamista vastustetaan ja välittämistä koetetaan lisätä lausumalla, että muslimi ajattelee muita.

Asia, jonka jo Suomessa olin jossain yhteydessä kohdannut, kävi ilmi myös muslimikoulussa. Koraani kieltää ihmisen taiteellisen kuvaamisen, koska ihminen on Jumalan kuva eikä sitä tule yrittää jäljitellä. Siksi koulun seinillä ei ole ihmispiirroksia. Kameralla otettuja kuvia puolestaan on paljon, koska automaattisella välineellä otettu kuva näyttää ihmisen jollain tapaa muuttamattomana.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta kätkeytyy jokaiseen luokkaan. Niissä jok'ikisessa on jonkinlainen kuva Ka'abasta muslimien pyhästä paikasta Mekassa. Se mitä Ka'abasta usein näkyy on jälkikäteen rakennettu mustakeltainen suojarakennelma. Rakennelma pitää sisällään kuulemma jonkin avaruudesta peräisin olevan mustan kiven... Meteoriitti?

Ka'aba kuvattu luokan seinällä

Pidemmässä tarkastelussa muitakin erojakin varmasti löytyy, mutta haluan korostaa koulujen samankaltaisuutta ja positiivista henkeä ottaa vastaan sekalainen seurakuntamme. Oppilaatkin ottivat meidät vastaan oikein hyvin ja useimpia kiinnosti mistä kaikkialta tulemmekaan. Ja luonnollisesti jalkapallosta löytyi yhteinen kieli. Niinpä pistimme pelin pystyyn välitunnilla.

Den Bosch 6.4.2008

Musiikinopettajamme järjesti meille omakustanteisen retken 'S Hertogenboschiin, jota täkäläiset nimittävät Den Boschiksi. Retken aikana joku opettajamme tuttava esitteli meille kaupunkia. Den Bosch on eräänlainen Venetsia. Siellä on todella paljon pieniä kanaaleja. Upeita kadunkulmia ja paljon vanhaa rakennuskantaa.

Kuvassa patsas joka symboloi kuulemma kaupungilla kulkevia huhuja. Ruotsin Folke ja Kasja Puolasta hyvin tilanteen tasalla.

Punatiilisten talojen välissä kulkevat kanaalit todella säväyttäisivät jossain muualla, mutta täällä niitä näkee paljon. Tyypillistä hollantia siis. Toki silmiini sattui muutama viehättävä paikka.

Maisema Den Boschista.

Den Boschissa sijaitsee myös erittäin vaikuttava ja koristeellinen kirkko tai taitaa kooltaan olla katedraali. Kaiken sen vaelluksen jälkeen oli saatava jotain syömistä. Koko porukka marssi La Place itsepalveluna toimivaan gourmet-ravintolaan. Kävele ympäriinsä,ihmettele ja valitse annoksista edessäsi. Nappasin jonkinlaisen kanasalaatin, kun en halunnut sillä kertaa mitään pihviä syödä. Toiseksi pihvin saamiseksi olisi pitänyt kertoa tilauksensa kokille, joka sitten pyöräyttäisin annoksen eteeni. Gourmet tosin näkyi hinnassa. Eipä ole koskaan tullut syötyä näin kallista salaattiannosta. Minun makuuni oli kanassa vähän pihistelty, mutta maukasta oli.

Ruokailemisen jälkeen porukka hajaantui pienempiin vaellusjoukkoihin osa paineli suorinta tietä juna-asemalle ja kotiin uurastamaan pian koittavien deadlinien päihittämiseksi. Minä jäin kaupunkiin chillailemaan vielä joksikin aikaa. Löysimme mukavan puistonpenkin ja nautimme vielä hetken auringosta.

Kuvassa auringosta nauttivat vasemmalta Chiara (ITA), Alba (ESP), Janne (BEL), David (POR) ja Sauro (ITA)

Asemalle saapuessa minuun iski kaamea jätskinhimo. Oli vain syystä tai toisesta saatava jätskiä. Asemalta löytyi luonnollisesti jäätelökioski. Ideana oli luoda oma viileä unelmansa määrätyistä aineksista. Lopulta melkoisen selvittämisen erinäisen osoittelemisen jälkeen kädessä oli iso mukillinen jäätelöä ja kaikkea muuta siihen liittyvää ekstramakua.

Parit synttärikekkerit 3-4.42008

Ensin vietimme torstai-iltana belgialaisen Jannen (tyttö) syntypäivää majapaikassamme. Ystävät laittoivat Janne-raukan suorittamaan asiaan kuuluvia tehtäviä ennen kuin varsinainen juhlinta saattoi alkaa. Hän pääsi seuraavaa vihjettä etsiessään lauleskelemaan belgian kansallislaulua, pistäytymään pyörävajassa pörröisen Travis-pupun peloteltavana jne. Lopulta uurastus palkittiin ja pikkukahvinkeitin italialaiseen tapaan ojennettiin sankarin käteen.

Kuvassa sankari saa kruununsa belgialaisilta Katrijnilta ja Jokelta. Illan aikana meillä oli myös mahdollisuus ihailla oman puolalaisen tulipallotaiteilijamme Ilonan huikea show talomme katolla.

Seuraavana päivänä koulu alkoi jo yhdeksältä. Oli etukäteen aavisteltavissa, miten väsynyttä porukka olisi aamusta. Aiheeksi osui innovaatiot. Pääsimme rakentelemaan Ideaalimaailman koulua tai tietysti sen pienoismallia. Itse olin erittäin innostunut päästessäni vihdoin tekemään käsillä jotain pelkän aivotyön sijaan. Kaikeksi onneksi toiminta oli varsin vapaatahtista, ei nämä puolityhjäkäynnillä liikkuvat aamuzombiet olisi mihinkään nopeatahtiseen tai syvälliseen pystyneetkään.

Kuitenkin kaksi "arkkitehtitiimiä" saivat lopulta valmiiksi erittäin upeat täydelliset koulut.

Siitä siirryimme opistomme pubiin. Joo todellakin täällä on pubi rakennettu opettajankoulutuslaitoksen alakertaan. Paikassa alkoivat kansainvälisen ohjelmankomiteamme parin jäsenen yhteiset pippalot. Koska olen koko ajan ollut liikkeellä sillä asenteella, että kokeillaan uusia asioita, rohkaisin mieleni ja yritin töräyttää parit karaokekappaleet. Kuten odotettua äänimaailmani oli monessa mielessä erilainen kuin kappaleiden, mutta onneksi eläytyminen ja fiilis olivat korkealla.

Fenerbahce-Chelsea turkkilaisessa kahvilassa 2.4.2008

Olimme sopineet parin kerroksessa asuvan jalkapallofanaatikon ja Fenerbahce-fani Serhatin kanssa, että katsomme joukkueen Champion's liigakotipelin turkkilaisessa paikassa. Ajattelimme, että saavumme paikalle noin varttia ennen pelin alkua. Se osoittautui istumapaikkojen kannalta aivan liian myöhäiseksi. Paikka kuhisi kaupunginosassa paljon asustavia turkkilaisia, osa Fenerbahcen mustakeltaisissa. Eipä olisi tullut mieleen kannattaa Chelseaa juuri tuona iltana, no ei tosin muulloinkaan. Joka tapauksessa valtasimme seisomapaikat aivan baaritiskin kupeesta.

Turkkilaisten suosiman katkultaan vahvan tupakansavun seassa seurasimme peliä, jota ensialkuun yleisön harmiksi hallitsi vierasjoukkue. Ensimmäisen jakson jälkeen tilanne oli 0-1 vastustajalle. Puoliajalla nautimme ilmaiset siemaukset turkkilaiseen tapaan tarjoiltua teetä. Toisella puoliajalla peli muuttui, kuskin pallilla istui nyt Istanbulin oma joukkue. Kovan painostuksen seurauksena myös tulosta syntyi. 1-1 ja olin jo siinä vaiheessa tyytyväinen, ettei joukkue ollut häviämässä. Ehkä kaupunki saattaisi olla tänä iltana vielä ihan siedettävän turvallinen. Pientä liiottelua, mutta kuuluu asiaan.

Kuin tyhjästä tullut Deividin 81 minuutin kaukokanuuna räjäytti pankin niin Fenerbahcelle kuin meille kuppilan katsomossa. Tunnelma oli suorastaan huumaava ja tuntui hienolta, että tämä tapahtui juuri silloin, kun olemme turkkilaiskahvilassa. Vaikka kotijoukkueen maalivahti joutui venymään pelin aikana ja loppuhetkillä parhaimpaansa, johto kesti aina päätösvihellykseen asti. Tämä se on futiskulttuuria!

Kävellen kouluun ja pyörä kuntoon 1.4.2008

Herääminen aikaisin tietäen, että kohta olisi lähdettävä kävelemään oli yllätys yllätys haastavaa ja minun piti oikein repimän itseni ylös sängystä. Aurinkoinen aamu kannusti kuulokkeista kaikuvan mielimusiikin kanssa kovasti kävelemään. Oikeastaan päivänpaiste pelasti koko mielialan.

En myöskään tiennyt kuinka isoja lasteja melkein ikkunani alla kuljetetaan kanaalia pitkin. Vasta kävellessäni kanaalin vartta näin Rotterdamin satamaa muistuttavan näyn isosta paatista lipumassa omaa kävelyvauhtiani nopeammin kohti määränpäätään.


Lopulta matkaan meni aikalailla tasan tunti ja olin kuin olinkin ajoissa, vaikka pysähdyin muutaman kerran näppäämään valokuvan tai pari. Vaikka oli aprillipäivä, en ollut ollenkaan aprillituulella. Pyöräni oli aprillannut minut varmuuden vuoksi jo edellisenä päivänä. Eräs oppilas oli onnistunut aprillaamaan pari opettajaa päivän mittaan. Onneksi kielimuuri esti oppilaita edes yrittämästä.

Iltapäiväksi aamun kaunis sää oli vaihtunut sateiseen harmauteen. Paluumatkan alkupuoliskolla ei vettä tullut oikastaan yhtään. Jossain vaiheessa matkaa vettä kuitenkin alkoi sataa reilummin. Ajattelin, että ei tässä mitään minulla on jonkin verran sateenpitävää yllä. Kävelymatka kesti kuitenkin sen verran kauan, että tuulen puoleinen hiha alkoi kastua ja samalla pieni noitumisen siemen hiipi tajuntaan. Kun kerran olin päättänyt kävellä, kestetään nyt sitten. Kuvassa on hieman liioiteltu sateisen sään harmautta, jotta tunnelma välittyisi paremmin.

Kotiin päästyä ja pienen hetken levättyäni pyöräilin lainapyörällä pyöräliikkeeseen osaa hakemaan. On tietysti jotenkin ironian kannalta sopivaa, että minusta lähin pyöräliike on varmaan kaupungin kallein. Minulla oli mukana akseli, muttei kuulalaakereita. Ajattelin, että olisin selvinnyt ilman herkästi tippuvia ja likaantuvia kuulalaakereita laakeripesissään. Myyjä oli väkevästi sitä mieltä, että minulla piti olla koko pirun kappale mukanani. En saanut edes nähdä eri akselivaihtoehtoja. Uusi reissu ja vettäkin vihmoo niskaan. Onneksi olin niin motivoitunut saamaan pyöräni kuntoon, etten ärsyyntynyt sen enempää tästä kehnosta kommunikaatiosta ja palvelusta. Lopulta sain käteeni osan ja hintalapun 10 €.

Koska akseleita oli tullut vaihdettua vähän harvemmin, ts. ei koskaan, yrittäen huomioida kaiken ja kasassa olevista mallia katsoen urakkaan meni tunti, pari herkästikin. Lopulta sain avukseni sattumalta asioiltaan tulleen kerrostoveri Serhatin. Yhdessä saimme osat paikoilleen ja kiristettyä. Ensimmäisen kerran jälkeen rengas ei pyörinytkään. Toisella ja kolmannella kerralla takavaihtajan laitteisto tippui testiajossa. Sitten huomasimme pienen pienen nystyrän, jonka oli tarkoitus pitää takavaihtaja aloillaan. Ennen ratkaisevaa yritystä piti välillä paeta voimistuvaa sadetta aulan puolelle sisätiloihin.

Lopulta rakas ajokkini oli taas kunnossa, mutta luottamus sen kestävyyteen hauras kuin epäonnistunut savikuppi. Seuraavaa pyöräepäonnea odotellessa...

Jena-Plan koulu & pyöräilyn ihanuus 31.3.2008

Vaikka harjoittelen Jena-Plan koulussa, ajattelin vierailla myös muun porukan mukana toisessa paikallisessa Jena-Plan koulussa. Yksittäisellä Jena-Plan koulullakin on paljon valtaa omassa toiminnassaan. Näin ollen samaa ideologiaa toteuttavien koulujen välillä voi merkittäviäkin eroja. Enemmän löytyi yhtäläisyyksiä kuin eroja, mutta olen edelleen varsin viehättynyt Jena-Plan ideologiasta.

"Jokainen lapsi on taiteilija" mosaiikki koulun muurissa kuvaa mielestäni Jena-Planin vaikutteita esim Reggio Emilianasta ja Montessoriin.

Paremmin blogiin sopiva teksti alkaa siitä, kun olen matkalla kielikurssille. Pyörän takapäästä kuuluu erittäin ikävä napsaus ja takarengas alkaa hetkua merkillisesti. Talutan pyörän telineeseen ja ehdin täpärästi kurssille. Kurssin jälkeen alkaa mietintä, kuinka saan pyöräni takaisin kämpille. Ruotsalainen Jasper tarjoutuu kyyditsemään minut tarakallaan ja Aussi Travis ottamaan pyöräni ajaakseen omaansa ja samalla taluuttaaksen pyörääni. Voin vakuuttaa, että kivetyt kadut ja tarakalla istuminen eivät ole luotu toisilleen. Lopulta minä ja pyörä olemme onnellisesti perillä.

Lähemmin tarkastellessa huomaan, että taka-akseli on katkennut. Mitä ihmettä, osahan on sentin paksuinen metallitanko!? Epäonnekas sattuma on se, että kyseessä on maanantai ja pyöräliikkeet ovat kiinni.Yritän korjata pyörän etsimällä pihan pyörävajasta jostain romupyörästä vastaavan osan. Muutaman tunnin pähkäilyn parin osan jälkeen totean, ettei löydy, mikä tarkoittaa minulle kävelyreissua harjoittelukoululle kahdeksaksi. Pitää siis lähteä seitsemän tienoilla ja herätä kuuden maissa, huh huh.

Kaiken tämän kokemani ja muilta kuulemieni epäonnekkaiden pyörätarinoiden jälkeen siirryn kannattamaan hieman kalliimpia pyöriä. Ei kannata ostaa sitä viidenkympin pyörää, koska todennäköisesti siihen joutuu kuitenkin investoimaan toisen mokoman monenkirjavien ongelmien jälkeen. Hyvä käytetyn pyörän suhteellisen toimintavarma hinta on noin 80 euroa ja siihen 20 euroa lisää hyvään lukkoon pitäisi pelastaa monelta ongelmalta ja murheelta.

Pyöräretki lähiympäristöön 30.3.2008

Lähdin pyöräilemään vailla päämäärää ja tavoitteita. Ajattelin mennä, minne mieli kulloinkin tekisi. Koska sää oli upea eikä minulla ollut mihinkään kiire, katselin vain vaihtuvia maisemia. Lopulta löysin itseni evästämästä jonkinlaisen luonnonpuiston polun liepeiltä järven rannalta. Samalla heittäydyin taiteelliseksi ja nappasin kuvan varjostani samalla, kun söin.

Lienee paikallaan myös todeta, että kiloja on jokunen tullut, mutta ei sentään ihan niin paljon kuvasta voisi päätellä. Huomasin, että paikassa oli myös kanoottivaja. Painoin nimen mieleen ja googlasin jälkeenpäin firman. He tosiaan vuokraisivat kanootteja. Saattaa tulla vielä myöhemmin kysymykseen, että hommataan vaihtariporukka kanootteilemaan...

Paluumatkalla kuljin ohi yhden lukuisista sportparkeista ja pysähdyin katselemaan hockeyottelua. Sääliksi kävi altavastaajia, kun minun lyhyen paikallaoloni aikana he poimivat pelivälineen omasta maalistaan neljä kertaa pääsemättä kertaakaan yli puolen kentän. Ei sitä sen kauemmin kestänyt katsella. Alueella oli kuitenkin muutakin toimintaa. Yhdellä kentällä oli menossa jonkinlainen baseball/softball ottelu ja eihän sellaista tylsyyttä järjissään ollessa pysty katsomaan. Nämä sportparkit ovat täällä varsin yleisiä. Ei ole vain yksi kenttä siellä ja toinen täällä, vaan usean lajin kentät ovat vieri vieressä yhdessä pukeutumistilojen kanssa. Tällaisia pitäisi saada Suomeenkin enemmän.

Urbaaneista elämyksistä takaisin luontokokemuksiin. Silmät auki liikkuessa sitä tosiaan huomaa enemmän. Huomasin selkeästi maisemasta erottuvan hahmon, jonka linnuksi tunnistin. Luulin sitä ensialkuun vain patsaaksi tai kuvaksi, mutta se osoittautuikin liikkuvan. Kiinnostukseni heräsi. Päätin hiippailla lähemmäksi. Otin kuitenkin kuvan varmuuden vuoksi ennen kuin lähdin liikkeelle. Ehdin tuskin kaksi askelta linnun suuntaan ottaa, kun se oli jo säikähtänyt ja lentänyt vastarannalle. Tältä se kurki, haikara tai mikä lie näytti.

Rotterdam 26.3.2008

Matkaan lähdettiin Simonin kanssa nykyrytmin mukaan aikaisin kohta kahdeksan jälkeen. Kelikin oli aavistuksen verran parempi kuin edellispäivän Arnhemin reissulla. Heti, kun astuimme ulos asemarakennuksesta eteemme avautui maisema, jossa oli todella korkeita taloja. Ne ovat Rotterdamin kaupunkikuvaa selkeästi määrittävä elementti. Ensivaikultelma syntyi korkeista taloista ja ihmispaljoudesta: Tämän täytyy olla melko kiireinen kaupunki. Heti ensi tilassa hakeuduimme turisti-infoon. Siellä selvisi, että Rotterdamissa turistit kiertävät tavallisesti jalan kaikki merkittävät kohteet. Kun mukaan vielä sai heti kartan, joka näytti Rotterdam päivässä reitin päivä suunnitelmamme oli saman tien valmis.

Kaupungilla kuljeksiessa huomaa, että arkkitehtuurin lisäksi kaupungista voi bongailla paljon monenlaista taidetta, kuten oheinen kuva bemarista puoliksi ilmassa roikkumassa. Erikoisia taloja kaupungissa on varmasti enemmän kuin missään.

Liekö tällainen asumismuoto parempi kuin kesämökki?


Ja koska olen Erasmus-vaihdossa ja käymässä itse historian kirjoista tutun filosofi-humanisti Erasmus Rotterdamilaisen synnyinsijoilla, en voinut vastustaa kiusausta tehdä hieman pilaa itse Erasmuksen kustannuksella. Yllättäen Erasmuksen patsas sijaitsee erään kirkon pihamaalla aivan kuin kenen tahansa paikallisen nimettömyyden patsas. Siksi se meinasikin jäädä huomiotta.


Koska ehdin jo hehkutella Rotterdamia yleisen taiteen hienona voimannäyttönä, voin jatkaa samalla linjalla vielä hetken. Rotterdamista löytyi eräs oivaltavimmista katutaideteoksista, mitä olen koskaan nähnyt. Tavalliset sähkökaapit, joita on joka paikassa, ovat tässä hienossa kaupungissa saaneet paljon miellyttävämmän ulkomuodon.

Reitin varrella sijaitsevat omituisen suunnittelun keulakuvat, kuuluisat kuutiotalot. Nämä keltaiset ja vinoon rakennetut talot ensialkuun säväyttävät, mutta sitten tulee väkisin mieleen, että mahtaa olla epäkäytännöllistä asua vinossa kuutiossa. Rotterdamin kaupunkikuvaa määrittävät korkeiden talojen lisäksi kaksi isoa siltaa. Syy Rotterdamin erikoisuuteen ja korkeuteen piilee opaskirjojen mukaan siinä, että kaupunki tuhoutui toisessa maailmansodassa lähes maan tai meren tasalle ja suunniteltiin ja rakennettiin kovasti uutta luoden sitten uudelleen.

Rotterdam on myös maailman suurimman rahtisataman koti. Satamassa käsitellään suuri osa koko Euroopan rahdista. Pieni satamaristeily oli siis ihan paikallaan. Valtavia laivoja ja miljoonittain rahtikontteja sekä maisemaa, jota on nähnyt vain televisiosta. On jotenkin huvittava sattuma, että televisiossa näytettiin seuraavana päivänä Rotterdamin sataman suuruutta pällistelevä dokumentti.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin...

Yllätysretki Arnhemiin 25.3.2008

Koska Pääsiäisen jälkeinen viikko on täällä lomaviikko ja meilläkin vapaata melkoisesti, en halunnut jäädä kämpälle kyhjöttämään. Sen sijaan keksin, että Arnhem on lähellä ja halvan junasuhauksen takana. Sain mukaani unkarilaiset tytöt, joiden kanssa olin jo kerran piipahtanut Amsterdamissa. Aamupäivällä oli varjoisilla paikoilla lunta aurinkoisilla paikoilla oikein mukava sää. Lähtiessä sää oli äkkiseltään muistellen epävakaisin vähään aikaan, mutta näytti aurinkoistuvan. Se oli vakava harhaluulo, sillä hieman ennen asemaa meidät saavutti myrskyinen raekuuro.

Aseman pyöräkatokseen saavuttuani otin välittömästi tunnelmakuvan. Huolestumisen sijaan minua huvitti koko tilanne. Onneksi olin kuitenkin varautunut sateenpitävällä vaatetuksella hollantilaisiin nopeisiin säätilan muutoksiin jo selviytymään oppineena. Tytöt kastuivat päälisin puolin pahoin ja pohtivat vakavasti reissuun lähtöä. Ymmärsin heitä täysin, mutta oma tilanteeni oli toisenlainen ja mieleni järkkymätön: Jatkaisin matkaa yksin, jos neitokaiset päättäisivät palata takaisin nauttimaan sisätilojen lämmöstä ja kuivasta vaatekerrasta.

Hetken aikaa pihalla jahkailtuamme menimme asemarakennukselle tekemään lopullisen päätöksen lähdön ja paluun väliltä. Heti Arnhemiin saavuttuamme keli kylmeni taas lumisateeksi, joka oli ollut hetken taka-alalla. Päätimme kuitenkin lämmitellä kahvilassa kuuman kaakaon kanssa. Juoma tarjoiltiin nougat-patukan kera. Myöhemmin löysin karkkikaupasta samanlaisia ja ostopäätös oli sillä silmäyksellä sinetöity.


Vesimuseoa etsiskellessämme löysimme mukavan puiston, jonne oli rakennettu vesiputous ja aitaus peuroille. Edellisestä kerrasta, jolloin näin Bambin tunnetuksi tekemiä eläimiä, on todellakin aikaa. Ja vielä näin lähellä vilkkaan Arnhemin keskustaa. Paremmalla säällä olisi voinut viipyä pitempäänkin, mutta viileä keli piti kylmettymisen pelossa vauhtia töppösissä.


Yksi Arnhemin kuuluisimmista nähtävyyksistä lienee John Frostin mukaan nimetty silta. Se tuhoutui sodassa täysin, mutta rakennettiin alkuperäiseen ulkoasuunsa rauhan laskeuduttua maahan ja nimettiin sitten sodassa siltaa tinkimättömästi puolustaneen komentajan mukaan.

Pääsiäisbrunssi 23.3.2008

Järjestimme yhdessä samassa paikassa asuvan vaihtariporukan kanssa pääsiäisbrunssin nyyttärihengessä. Jokainen joko valmisti itse tai hankki jotain mukavaa syötävää. Tarjolla oli kansainvälisiä herkkuja porukan kotimaiden perinteitä kunnioittaen tai kokeilevampaa otetta esiintuoden. Pöytä pursuili pastaa, paellaa, pannukakkuja, paimenen piirasta (shepherd's pie) ja patonkia. Toki mukaan mahtui jotain muutakin kuin p-ruokia, kuten pikaisesti edellisenä iltana pyöräyttämääni mansikkaomenapiirakkaa, kananmunia, hedelmäsalaattia, suklaamoussea ja mitä lie muuta.

Erityisen vaikutuksen minuun tekivät kotijuustolla täytetyt letut ja tuoreet ananaspalat sulatetulla suklaalla. Vaihteen vuoksi oli mukava viettää rauhallisen ja levollisen ilmapiiriin vallitessa tuokio hyvä ruuan ja sosialisoinnin merkeissä.

Rahaton pääsiäinen? 21.3.2008

Ensimmäinen Visa-lasku varsinaiselta vaihtoajalta tuli maksuun. Aika ryöpsäkkä summa, mutta täysin budjetin mukainen. Pistin sen maksuun mahdollisimman nopeasti. Koska kaupat olivat auki perjantaina, ajattelin varautua sunnuntain ja maanantain kiinnioloon ostamalla ruokapuolen tarvikkeita, joilla selvitä tiistaihin asti. Makselin ostokset aiemmin nostetulla käteisellä. Ostokset tehtyäni ajattelin paikata kauppareissun aiheuttamaa käteisvajetta nostamalla rahaa automaatista tavalliseen tapaan.

Rahaa ei herunut ja automaatti väitti minun ylittäneen luottorajani. Ei voi olla totta ajattelin, sillä olin juuri maksanut edellisen laskun pois enkä missään nimessä ollut kuluttanut tässä kuussa niin paljoa. Pettyneenä ja erittäin ärtyneenä palasin kotiin vähän reflektoimaan, mistä oli kyse. Mutta luonnollisesti edellisen kuun maksamattomat lasketaan yhteen tässä kuussa tehtyjen ostojen kanssa. Kohtapuoliin tajusin, ettei maksuni ollut tietenkään mennyt minnekään vielä pyhäpäivänä ja sama tulisi tilanne olemaan tiistaihin asti. Ei mitenkään mukava tilanne olla ulkomailla ilman rahaa kokonaiset 4 päivää, erityisesti tietäen rahaa oikeasti jonkin verran olevan.

Pidän tällaista käsittämättömänä nykyaikaisessa sähköisen asioinnin ja tietoverkkojen maailmassa. Hankin Visan helpottamaan elämääni ulkomailla, en vaikeuttamaan sitä. Siltä ei tosiaan tuntunut siinä hetkessä, kun en päässyt käyttämään omaa kovalla työllä raatamaani rahaa. Lopulta tilanteen ratkaisemiseksi tarvittiin kotijoukkojen tukea. Pari soittoa Visa-helpdeskiin ja emaili sisältäen maksun arkistointitiedot sekä todennäköisesti muutama vaivainen hiirenklikkaus vastaanottajalta avasi kiintiötäni edellisen kuukauden ajalta juuri maksamani summan verran. Piti sännätä heti testaamaan, että suostuisiko kirottu kone avautumaan rahojen kera. Fiilis oli pilalla, mutta rahattomana ei tarvinnut kämpällä kökkiä.

Uskomattoman huono tuuri näyttelee osaa tässä tilanteessa, sillä normaalina työviikkona aika ei olisi venynyt neljään päivään mitenkään temppuillen. Toisaalta kolikon kirkkaan puolen näkevä optimisti minussa ajattelee: "Onni onnettomuudessa, etten kuningasideani mukaan ole Pariisissa. Voisi olla aika metkaa huomata olevansa täysin rahaton maassa, jossa kukaan ei halua puhua englantia."

St. Patrick's Day 17.3.2008

Pohjoisirlantilainen kerroskumppani Simon luonnollisesti halusi pitää yllä kansallista, mutta maailmallekin levinnyttä perinnettä St. Patrickin päivän juhlistamisesta. Hän järjesti illanvieton (ryyppyjuhlan) kerroksessamme irlantilaiseen tapaan. Perinnettä Suomeenkin lienee parhaiten levittänyt irlantilaisjuurillaan ylpeilevä Conan O'Brien. Perinteeseen kuuluu suomalaisille vapun ajalta ja ehkä juhannuksen yhteydestä tuttu hillitön juominen sekä pukeutuminen irlantilaiskansallisesti vihreään.

Illan mittaan Simon kertoi irlantilaisen kansantarun St. Patrickista, jonka kunniaksi päivää vietetään. Tarinan sisältö ei jostain syystä tarttunut muistiini, mutta kaipa jokainen sen voi halutessaan vilkaista Wikipediasta.

Kuvassa belgialainen Joke, aussi Terry ja Jasper Ruotsista. Kaikki ovat pukeutuneet vihreään ja näyttävätpä vielä nauttivan vihreää kultaa Hollannista, Heinekeniä, Grolschia ja Bavariaa.

Totuuden nimissä on sanottava, että illan aikana pelattiin vain yksi juomapeli. Muutenkin juominen jäi kaikilta minimiin seuraavana päivänä aikaisin alkavan harjoittelukoulupäivän takia. Lopulta Simonkin totesi, että vietti aikuiselämänsä selvimmän St. Patrickin.

School on Wheels 17.3.

Meille oli jälleen järjestetty opintoihin kuuluva vierailu tällä kertaa Liikkuvan koulun päämajaan. Liikkuva koulu (School on wheels) toimii nimensä mukaisesti rekoissa ja tavoittaa normaalin koulun kannalta liian usein majaa muuttavia oppilaita lähinnä sirkuslaisia ja tivoliväkeä. Koulu siis saapuu aina paikkoihin, jossa joku tämän maan lukuisista tivoleista ja sirkuksista kulloinkin on. Tällaista ei voi sanoa Suomessa näkevänsä.

Koulu rekkakontissa

Systeemi nauttii opetusministerin erityissuosiota, jonka voi havaita oppilasmäärään (n. 300 koko maassa) nähden valtavasta budjetista. Ei voi kuin ihmetellä tätä kaluston ja materiaalin määrää. Henkilöstöäkin on kovin paljon mihin tahansa verrattuna. Yhteen rekkakonttiin mahtuu uskomattoman paljon tavaraa, mutta toisaalta ei tietenkään kaikkea sitä, mitä koulurakennus voi pitää sisällään. Monimuotoisuudeltaan runsaalla, mutta määrältään vähäiselläkin tavaralla voi opetusta ylläpitää.

Rekkakoulun konttori kontin etuosassa.

Luokka rekkakontin takaosassa

Joskus ei oppilaita ole tarpeeksi rekkakouluun. Tällöin käytössä ovat kouluiksi muutetut asuntoautot luonnollisesti vielä vähäisemmällä kalustolla. Opettaja voi itse hurauttaa paikalle ja pistää koulupäivän käyntiin. Jotenkin opettajaltakin vaaditaan tiettyä mieltymystä liikkuvaan elämäntapaan. Vaihtarikurssimme paikallisvahvistus Koen Futselaar Nijmegenin sisarkaupungista Arnhemista mieltyi välittömästi liikkuvan koulun toimintaan ja ilmaisi halukkuutensa työskennellä koulussa.

Valmiina hyppäämään liikkuvan koulun puikkoihin. Kuvassa kurssimme outolintu Koen, hollantilaisopiskelija vaihtarien joukossa.