Wij staan voor NEC 10.2.2008

Koska nyt pääsen kertomaan itselleni mieluisasta teemasta, jalkapallosta, voi olla, että passio paistaa läpi. Siitä huolimatta jatkan hehkuttelua. Otsikko on napattu jalkapallojoukkue NEC Nijmegenin motosta ja sen sanoman voi ymmärtää englannin kautta ehkä parhaiten: "We stand for NEC" Tällä kertaa se viittaa siihen, että kävin katsomassa ensimmäisen jalkapallo-otteluni paikallisesta pääsarjasta Eredivisiestä. Lipun sain hankittua paikallisen kaverin NEC-yhteysien kautta halvalla (10 eur eli alle normihintojen). Sattuivat vielä olemaan varsin hyviltä paikoilta. Etukäteen tiedossa oli, että vastustaja oli likimain kärkitaistelussa oleva AZ Alkmaar. Vierasjoukkue oli kaikilla mittareilla ennakkosuosikki ennen ottelua.

Avatessani verhot aamupäivällä näin, että säätila tulee olemaan upea ajatellen jalkapallosta nauttimista. Ei pilvenhattaraakaan missään! Tukeva brunssi naamaan ja matsiin. Sarjan häntäpään NEC pelaa kotiottelunsa Goffertin stadionilla, joka sijatsee lähempänä asuinpaikkaani kuin Nijmegenin keskusta, joten pyöräilymatka ei ollut edes pitkä.


Kaikki on niin suurta: Liikennejärjestelyt alkavat varmaan kilometrin ennen stadionia. Suurimmalla osalla ihmisistä on sama suunta, useimmilla on päällään seuran värejä, mustaa vihreää ja punaista. Turvatarkastukset, jollaisia Suomessa taidetaan tehdä vain maaotteluissa tai muissa poikkeusolosuhteissa. Stadionin porteista sisään astuessa huomaan palasen stadionin historiaa. Uusi stadion on rakennettu osin vanhan päälle ja osin vanhaa säilyttäen. Sitä voi aistia vuosikymmenien perinteen vanhan rinnekatsomon ohi kävellessään. Stadion oli lähestulkoon loppuunmyyty. 12500 katsojan kapasiteetista uupui jokunen vastustajan kannattajille varatun alueen paikka.


Peli alkoi kotijoukkueen kannalta todella huonosti, sillä vierasjoukkue otti johdon heti parin minuutin jälkeen. Sitten tapahtui jotain positiivista NEC:n riveissä... Lukijoiden mielenkiinnon säilyttämiseksi peliselostus on tiivistetty minimiin... Puoliajalla peli oli kuitenkin 4-1 kannattamalleni kotijoukkueelle ja katsomossa mahtava tunnelma. Yleisö lauloi kannatuslauluja aina maalien jälkeen. Ei tällaista katsomokulttuuria ole Suomessa.

Goffertin stadion, NEC-AZ tulos 5-2, yleisöä n. 12 000 ja minä niiden joukossa, Mahtavaa! Otin tukun kuvia, mutta iso osa niistä ylivalottui ?!liiallisen! auringonpaisteen takia. Kuvassa NEC:n kiihkeimpien kannattajien pääty.

Viihdyin tapahtumassa aivan täysillä. Keli oli mainio ja NEC pelasi aivan kuin siitä innostuneena (tai meille parastaan esittääkseen) kauden parhaan ottelunsa. Mikäpä sitä on suomalaisen viihtyä, kun voi tähän aikaan talvesta istua urheilukatsomossa t-paidassa vailla pelkoa paleltumisesta ja seurata "oman joukkueen" upeaa esitystä. Loppuvihellyksen soitua olin varma, että olin kokenut jotain varsin ainutlaatuista. On hyvin todennäköistä, ettei seuraava ottelu, jonka katson yllä samaan. Ikimuistoinen kokemus!


Olin osittain etukäteen päättänyt, että rakastuisin hollantilaiseen jalkapalloon täällä majaillessani. Tämä kokemus totisesti vahvisti jo ennestään voimakkaat tunteet. Täytyy varmaan hankkia jotain jolla tunnustaa väriä seuraavaan otteluun.