Polkupyörä ja karnevaalit osa2 5.2.2008

Tiistaina olin asennoitunut siten, että tänään kaupungista tullaan pois oman kaksisarvisen selässä. Menin liikkeeseen, joka oli eilen ilmoittanut olevansa auki. Heti pihalla kauppa alkoi tuntua saletilta, koska pihalle oli nostettu käytettyjä polkupyöriä aina 40 eurosta ylöspäin. Tartuin yhteen miehiselle vartalolleni ja pienehkölle budjetilleni sopivaksi katsomaani yksilöön. Sain myyjältä luvan suorittaa vähän koeajelua. Pyörä vaikutti ehjältä ja oli vieläpä vaihdepyörä, eikä minun tarvitsisi hankkia ylimääräistä valoakaan, koska pyörän oma dynamokin pelitti. (Valo on täällä siitä syystä erityisen tärkeä, että poliisit sakottelevat kuulemma hyvin herkästi valottomasti pyöräileviä valopäitä.)



Silmissäni alkoi vilkkua ajatus: Tällä laatuyksilöllä mennään vielä Saksaan ja tullaan ehjänä takaisin! Kaupat tuli. Vaivaisella 50 eurosella minusta tuli ylpeä Pösön omistaja.

Polkupyörä ja jättilukko, jonka olin hankkinut jo pari päivää aikaisemmin.

Tällä kertaa uhkuin karnevaalitunnelma ja kaivoin repusta eiliset karnevaalikuteet. Saapuessani ydinkeskustaan huomaan markkinakojujen olevan poissa. Ihmiset liikkuvat arkisissa vaatteissaan. Mitä ihmettä? Päätän kysyä asiasta ensimmäiseltä vastaantulijalta, joka on vielä karnevaalivarustuksessa. Hän toteaa karnevaalien jatkuvan vielä pari tuntia. Ei siltä näytä, kun siivoojat ovat jo täydessä touhussa ja harmaa arki on palaamassa kaupunkiin.

Yhdessä hetkessä sitä on iloa pullollaan. Yhdessä hetkessä sitä huomaa olevansa ainut alle kolmekymppinen pluskuusikymppisten rapajuoppojen seassa paikassa, jossa vielä karnevaalimusiikki raikaa. Yhdessä hetkessä sitä on ainut noloon karnevaaliasuun pukeutunut ihminen koko katukuvassa. Yhdessä hetkessä sitä on hetken yksinäisin ihminen maailmassa.

Siinä vaiheessa karnevaaliasu luiskahtaa reppuun vähintään yhtä nopeasti kuin se sieltä esiin kaivettiinkin. Karnevaaliasu on karnevaalin ulkopuolella aika mauton ja turha asuste. Matkamuistoksi se vielä kelpaa, muttei mihinkään muuhun. Karnevaaleja vietetään katolisissa maissa. Nijmegen on juuri katolisen ja protestanttisen maailman rajajokien alueella. Täällä ei olla niin intohimoisia karnevalisteja, sillä karnevaalia vietetään täällä 4 päivää. Brasilian Riossa karnevaalit taitavat kestää useita viikkoja.

Innostuneena uudesta polkupyörästä päätän vielä yrittää löytää paikan, jossa minun tulisi maanantaina varsinaisten opiskelujen alkaessa olla. Paikka löytyy, mutta takaisin tullessa tulee heitettyä monen kilometrin edestä ylimääräistä lenkkiä, kun kartanluku ei kiinnosta. Tulipahan kuntoiltua ja nähtyä muutakin osaa kaupungista kuin perusreitit.