lauantai 2. helmikuuta 2008

Tour to the West 30.1.-1.2.2008

Päivä 1

Lähdimme liikkelle koko vaihtariporukan ja paikallisten "oppaidemme" kanssa bussilla. Voi kuinka sitä tuntee tulevansa pienestä paikasta, kun näkee kuusikaistaisen ja pari sivuliittymää sen ympärillä ruuhkautuvan hitaasti eteneviksi jonoiksi. Ei Suomessa koskaan näin paljoa ihmisiä liiku, vaikka liikenneruuhka saadaankin aikaiseksi pienemmälläkin porukalla. Onneksi en itse ole ratissa, huh huh.

Spakenburgin kalastajakylässä tehdään erityisen tylsä museovierailu, joka osaltani huipentuu uuteen ruokakokemukseen nauttimalla Kibbelingeneiksi kutsuttuja paistettuja kalapaloja. Ihan hyvää pikaruokaa meikäläisen makuun. Uskomattominta oli nähdä tavallisen epätavallisten ihmisten pyöräilevän ohi täsmälleen samanlaisisissa olkatoppausasuissa kuin, museossa oli. Valoisan päivän puolella päädytään vielä tutustumaan Haarlemin kaupunkiin, jossa on myös majapaikkamme.


Päivä 2

Toisen päivän aamuna minulle alkaa todella valjeta eteläeurooppalaisen ja pohjoiseurooppalaisen kulttuurin saapumisaikojen ero. Suomalainen yhdessä muun p-euroopan kanssa on yleensä paikalla sovittuun aikaan ja joutuu usein odottamaan välimeren ihmisten epä-akateemista varttia joskus jopa paria kymmentä minuuttia. Sisätiloissa ja istuen -no problemo, mutta ulkona jäätävässä viimassa seistessä tulee mietittyä, että lähdettäisiin jo ja annettaisiin pieni opetus näille "vetelehtijöille".


Matkustamme alueelle, jossa on joskus pyörinyt tuhatkunta tuulimyllyä. Nyt ollaan siis sillä osastolla, josta Hollanti tunnetaan. On totta, että tuulimyllyt ja myllysahat ovat vaihtuneet moderneiksi energiantuotantolaitoksiksi, mutta me pääsimme tutustumaan oikein perinteisen mallin mukaan rakennettuun turistikohdetuulimyllyyn. Sattuipa vielä olemaan koko kiertueemme tuulisin päivä. Oikeastaan samassa paikassa oli kaikki perusturistin Hollannista tuntemat asiat: tuulimyllyt, puukengät ja juusto.

Löytyihän niitä tuulimyllyjä täältä kuitenkin!


Tämä tuulinen päivä jatkui kohti rannikon rantahietikoita. Ei ehkä ihan välimerellisissä tunnelmissa, koska tuuli oli niin voimakasta, että meinasi ajoittain liikutella näinkin raavasta miestä. Kuvitelkaa itsenne kävelemään takaperin, ettei hiekka mene silmiin, tuulta vasten taivaltamaan. Aikalailla kakkoseksi jäi kotimaan räntäsateet, mutta varmasti ainutlaatuinen kokemus. Enkä jokapäiväistä työmatkaa näin välittäisi taivaltaa. Rannikolta löytyivät myös Hollannin dyynit. Tähän asti korkeimmat näkemäni tämän maan mäennyppylät.


Päivä 3

"Turnauskestävyys" alkaa olla osalla porukkaa jo vähän koetuksella, mutta se ei vaikuta tunnelmaan. Suuntaamme kohti Delftiä, joka on jollakin tapaa kuninkaallisten kaupunki. Siksipä käymme Hollannin valtion syntypaikalla. Vierailemme Willem Oranjen (voipi suomeksi olla jotain muuta) museossa. Siellä on kehystettynä kaksi luodinreikää, jotka ovat peräisin hallitsijan murhasta. Niistä on tullut koko valtakunnan kansallissymboli.


Kuuluisat luodinreiät

Delft on maailmankuulu sikahintaisesta posliinistaan. Vierailemme tehdasmuseossa, joka toimii myös kauppana. Kaikki aito Delftin posliini on käsinmaalattua ja hinnoista en uskalla puhua, mutta kaunista se on.


Kun rajattomasti rahaa ja silmää näteille esineille, suuntaa tänne.

Delftistä matka jatkuu Haagiin, Hollannin hallintokaupunkiin. Haagista näyttää löytyvän paljon eri maiden lähetystöjä. Ehkäpä myös Suomen lähetystö sijatsee täällä? Haagissa selviää ehkä myös se, mihin hollantilaiset laittavat opetukseen tarkoitetut varat. Kaupungin korkein, hulppein ja mahtavin toimistotalo on nimittäin opetusministeriön päärakennus. Ehkä opetuksen asiaa voisi ajaa vähän pienemmästäkin "norsunluutornista". Haagissa sijaitsee yksi hollantilaisen taiteen kattavimmista museoista ns. Mauritzin talo. Esillä ovat niin Vermeerin helmikorvakorutyttö kuin Rembrandtin viimeisenä pidetty omakuva.

Vermeerin helmikorvakorutyttö, mutta tässä kuvassa Delftin posliinitehtaan tuotannossa. Keramiikkatyö maalataan aluksi mustavalkoisena ja kemiallisen reaktion seurauksena se saa paremmin tunnetun sinisen värinsä. Näin siis myös aidon maalauksen Haagin Mauritzintalossa.

Ei kommentteja: