Dukenburgissa ihan kämppämme läheisyydessä sijaitseva Trivium on kolossaalisen nimensä veroinen. Ei Suomesta paljon tällaisia luisteluparatiiseja sisätiloista löydä. Luistimia löytyy vuokrattavaksi kymmeniä kappaleita kutakin kokoa ja mahtavissa tiloissa viilettää parhaimmillaan satoja luistelijoita. Kaukalo on perustavaraa, mutta sen lisäksi täällä on pienten lasten alue, jossa pienet pikaluistelijan alut voivat rauhassa harjoitella eräänlaisen potkukelkan avulla. Saimme myös elämänsä ensimmäistä kertaa luistimille italialaisen Sauron. Kaukalon ympärillä toisessa kerroksessa on myös ehta pikaluistelubaana.
Minulle lankesi ihan luonnostaan nuoruuteni talvet luistimilla viettäneenä rooli kokemattomampien opastajana ja kannustajana. Oikeastaan tämän syvemmälle ei minun osaamisalueideni ytimessä pääse. Kaikesta opastamisesta tuli mieleen elävästi kokemukset ekaluokkalaisten luistelun opettamisesta. Perusasiat olivat samat, mutta oppijat tällä kertaa motivoituneita aikuisia yksi kerrallaan ja kieli oli englanti. Näistä seikoista huolimatta tunnelma oli sama.
Alba Espanjasta sanoi joskus rullaluistelleensa, mutta kertoi olevansa ensimmäistä kertaa jäällä. Alun tönkköjalkaisesta ja epävarmasta eteenpäinmenosta hän eteni jopa kokeilemaan takaperin luistelua. Vieläpä onnistuneesti, mikä yllätti minut oikein positiivisesti.
Alba ja Tomi luistimilla
Luistelu oli upea elämys, vaikka jalassa oli tylsimmät luistimet koskaan ja parin päivän sairastelut takana. Jotenkin näistä vaihtaritovereista välittyi se valtava onnistumisen tunne ja oppimisen ilo, jonka välittäminen minut joskus ajoi opettajaksi opiskelemaan. Lopulta Saurokin pysyi omin voimin pystyssä. Puhuimme porukalla, että saattaisimme ottaa luistelupalatsin keikan uusiksi. Jos seuraava kerta tulisi, opettaisin nämä innokkaat oppilaani myös pysähtymään.
Paluumatkalla pyöräillessäni ja niitä näitä miettiessäni kuulin kanaalin reunalta musiikkia. Päätin pysähtyä katsomaan, mistä tämä hyvänkuuloinen musiikki oli peräisin. Näin miehen soittavan harmonikkaa iltapäivän auringon paistaessa vasten hänen kasvojaan. Ajattelin, että tästä tilanteesta täytyy ottaa ns. taidekuva, joka kertoisi tarinan. Kuvaan lupaa kysyessäni päädyin keskustelemaan miekkosen kanssa ja kävi ilmi, että hän ei ollut varsinaisesti paikallisia, vaan Englannista. Hän oli tullut harjoittelemaan kanaalin rannalle hyvässä säässä, jottei häiritsisi naapureitaan.
Haitarinsoittaja kanaalin rannalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti