Pitkään tasaisella maalla asuttua Belgian puolella alkaneet mäennyppylät muistuttivat jo varsin erehdyttävästi vuoria. Ja kamera vaan räpsyi. Eihän niistä kuvista lopulta paljoakaan ihasteltavaa jäänyt, kun junan ikkunasta jotakin yritti napata. Jossain vaiheessa Belgiassa flaaminkieliset kuulutukset vaihtuivat ranskankielisiin. Minä tipahdin siinä vaiheessa kärryiltä. Onneksi pysäkit olivat suhteellisen hyvin mielessä ja riittävän isoja, että niitä ei voinut ohittaa huomaamatta.
Ensinäkymät Luxemburgista vaikuttivat aika jyhkeiltä. Isoja muureja, upeita siltoja vuoria ja laaksoa.
Luxemburgissa tai reissulla ylipäätään söin erilaisia etnisiä keittiöitä maistellen. Huonoimman jälkimaun jätti italialaisravintola. Paikassa oli yllin kyllin tilaa, mutta henkilökunta halusi minun istuvan juuri tiettyyn pöytään. Tilasin pizzan. Kesti tuskastuttavan pitkät kolme varttia saada tämä vaivainen lätty eteeni. Olivat vielä pirulaiset polttaneet pizzan pohjaan. Mietin mitä olisin saavuttanut valittamalla, enpä juuri mitään eikä nälkänikään olisi poistunut ja kieliongelmakin olisi varmasti tullut eteen ongelmaa isontamaan. Ei tainneet pitää minun yhden miehen pöytäkuntaani minään, kun laskunkin saapuminen kesti ja kesti.
Seuraavana päivänä testasin kiinalaista keittiötä ja kokemukset olivat aivan toisenlaiset. Ruoka oli mainiota ja palvelu persoonallista, englanniksi ja vieläpä kaiken päälle ripeätäkin. Päätin palkita paikkaa syömällä vielä jälkiruuankin, jäätelöannoksen joillakin hedelmillä, joita en ole aiemmin nähnyt saati maistanut.
Parhain ruokakokemus tällä retkellä osui turkkilaistaustaiseen ties minkä maalaisen valmistamaan herkkuun. Liegen aseman kulmilla nököttää kebabhouse, josta sain uskomattoman herkullisen pitakebabin. Tai oikeastaan ei ole kyse edes pienestä pitaleivästä vaan kunnon patongista tuttuine täytteineen. Ehkä hyvään mielialaan vaikutti erityisesti herkun edellisiin verrattuna minimaalinen hinta.
Luxemburgissa oli pieni kauppaliike, jonka omistaja oli ilmeisesti niin läpen kyllästynyt näpistelyyn että kyttäsi toimintaani kaiken aikaa. Itsepalvelukioskeihin ja putiikkeihin tottuneena olin vähän hämmentynyt siitä, etten saanut vapaasti ottaa edes limutölkkiä jääkaapista viedäkseni sen kassalle maksettavakseni. Seurasin liikkeessä myös samaan liittyvää kovin valitettavaa episodia. Liikkeessä asioi tummaihoinen pariskunta. He näyttivät varsin maksukykyisiltä muotilaukkuineen ja kenkineen. Myyjä keksi jostain syystä, että ei tee kauppaa näiden ihmisten kanssa. En tarkemmin tiedä, mistä myyjä kimpaantui, mutta jotain kauppakulttuurin eroja kai oli kyseessä. Huvittavinta oli kuulla, että parivaljakko paljastui lopulta ruotsalaiseksi naisen ryhdyttyä kiroamaan kauppiasta apureineen "Jävla rasister!"
Luxemburgissa voi aistia kaupungin historiaa hyvin kouriintuntuvasti. Mielikuvitus ryhtyy toden teolla laukkaamaan, kun tutustuu vallien sisälle kaivettuihin luolastoihin.
Keskiajalla kovasti taisteltu kaupunki ei saa näistä tykeistä enää minkäänlaista turvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti